Apinoimassa apinarannalla

Nyt ei tullut kirjoitettua moneen päivään, mutta en pyydä anteeksi, koska en missään vaiheessa luvannutkaan kirjoittaa kovin usein. Oikeastaan en kirjoittanut siksi, koska tekemistä on ollut paljon ja koska omassa kämpässä ei ole vieläkään nettiä. Tässä välissä on tapahtunut paljon kaikkea ja päivät ovat menneet tosi nopeasti. Liikun nyt tosi kivassa kahdeksan hengen porukassa, jossa kaikki suomalaisia. Kaiken lisäksi melkein kaikki (seitsemän) ovat tamperelaisia!!   Maailma on pieni, toivottavasti tutustun vielä muunmaalaisiinkin. Varmasti tutustun.

Joka tapauksessa, päivät ovat menneet tosi mukavasti, on istuttu yhdessä iltaa ja käyty uimassa altaalla. Yllätyksekseni melkein kaikki vaihtarit, joihin olen tutustunut asuu E-Parkissa, vaikka olin ihan varma, että kaikki muut majottuu Sunnyvilleen ja joudun kävelemään aina sinne. Näin siis hyvä :)

Toissapäivänä kävimme pienellä viiden hengen porukalla Penangin National Parkissa. Ajoimme sinne bussilla noin kolme tuntia ja lopulta kun pääsimme sinne alkoi ihan hullu sade! Halusimme kävellä Monkey Beachille, jonne oli 3-4 km matka ”metsäpolkua”. Sinne siis kävelimme sateestä huolimatta ja oltiin ihan läpimärkiä. Onneksi reppuni piti melko hyvin kosteutta ja otin mukaan minigrip pusseja, joihin laitoin kännykän, kameran ja rahat. Ihan varmuuden vuoksi. Se tässä Malesian ilmastossa on ihanaa, että vaikka sataa tai on yö niin ikinä ei tartte huolehtia siitä, että tulee kylmä. Ikinä ei tartte ottaa mukaan pitkähihaista vaan topilla pärjää mainiosti. Onneksi muuten puin retkelle urheiluvaatteet niin ne kuivui tosi nopeasti, sillä sade lakkasi jo ennen kuin pääsimme apinarannalle ja apinarannalla olikin jo hyvä aurinko. :) Takaisinpäin mentiin pienehköllä paatilla kansallispuiston porteille, sillä ketään ei huvittanut mennä märkää metsäpolkua pitkin, joissa täytyi varoa liukkaita kiviä ja juuria. Lisäksi reitti ei ollut muutenkaan kovin helppokulkuinen.

Apinarannalla

Matkalla apinarannalle.. Vähän sateista

Toi keinu oli kiva

Häiritsin tota kaveria hetken aikaa

Tollasella paatilla lähdettiin takaisin porteille.

Oli siellä niitä apinoitakin aika paljon, aika vihainen toi yksilö.  Sihisi meille ja yritti ajaa pois.

Pari sanaa voisin kirjoittaa Penangin ruuhkista. Niitä on.. On erittäin paljon. Ruuhkat alkaa jo kolmen aikoihin ja loppuvat vasta iltakahdeksalta tai yhdeksältä. Ne on ihan mielettömän rasittavia, sillä kaupunkiin mentäessä kahdeksan kilometrin matkaan menee joskus jopa 1,5 tuntia!! Ajatelkaa!!! Onneksi bussit on tosi hyvin ilmastoituja ja usein olen päässyt myös istumaan. Muutenkin tää Malesialainen liikenne kaipaa pientä ehostusta, nimittäin jalkakäytävistä saa vaan unelmoida, sillä ne on joko surkeita tai niitä ei ole, vaan pitää kävellä olemattomalla ”pientareella”. Ei ole myöskään kovin paljoa tienylityspaikkoja vaan tiet pitää vaan ylittää näin katsomalla sopivaa hetkeä. Kämpän ja koulun välissä on yksi erittäin vilkas moottoritieristeys, joka täytyy ylittää ja alkuun se oli tosi pelottavaa, mutta nyt siihen on jo tottunut. Nyt osaa jo katsoa, milloin on turvallista ylittää seuraamalla autoilijoiden valoja ja onneksi sen voi ylittää kolmessa osassa. Hauskaa oli myös kun kerran jäimme ihan alussa M:n kanssa väärällä pysäkillä pois ja jouduimme juoksemaan monta kertaa motarin yli kun reunat aina haarautui siltarampeiksi. Lopulta tyydyimme kävelemään ihan keskellä motaria, siinä kaistaleella, joka erottaa kaistat. Siinä kasvoi myös puita ja kävely oli välillä hieman kyseenalaista. Tunareita kun oltiin :) No eipä siinä mitään, turvallisesti päästiin perille!!

p.s. Mansikkafanta maistuu hieman muumilimpparille. Ai niin, aloitan kiinalaisen uuden vuoden vieton NYT!