Cameron Highlands - Mansikoita, teetä ja suklaata :)

Joo moi vaan kaikille. En ole ihan varma, mutta saattaa olla, että kirjoitan nyt viimeistä kertaa, koska luokseni on tulossa mun parempi puolisko ja voi olla, että blogin kirjoittaminen jää prioriteetille n. No kattellaan, jos saan itseni niskasta kiinni vielä kesäkuun aikana. Kesäkuu on varmaan myös melko kiireistä aikaa ja lisäksi minulla ei tämän päivän jälkeen ole kämpillä nettiä. En varmaan ehdi ja jaksa kirjoittaa siis. Kuvia voin laittaa FB:hen.

No koska Markon saapumiseen oli vielä liian pitkä aika ja luentoja taikka koulua ei enää juuri ollut, päätin lähteä Cameron Highlandseille. Alunperin oli lähdössä kolme ihmistä, mutta yksi ei ikinä päässyt pois Melakasta ja minä lopulta lähdin vaihtarikaverin J:n kanssa kaksin. Lähtöpäivänä bussissa huomatiin yhden saksalaisen tytön, joka on myös täällä vaihtarina, vaikka en ole sen kanssa ikinä ennen jutellut. Saksalainen tyttö ei asu samoissa asunnoissa meidän kanssa, ei juurikaan käy samoilla kursseilla ja hengaa ihan muissa porukoissa. Huolimatta tästä päätimme, että voidaan aivan hyvin hengata kolmistaan ja perillä etsimme asumispaikkaa yhdessä. 

Bussimme siis lähti Penangilta kahdeksalta aamulla ja oli perillä VASTA kolmen aikoihin. Normaalisti bussin olisi pitänyt olla perillä jo yhdeltä päivällä, mutta koska oli pyhät ja koululomat, kaikki Malesialaiset tottakai suuntasivat Cameroneille ja aiheuttivat infernaaliset ruuhkat koko kylään. Se on ilmeisesti suosittu lomailukohde, koska siellä on viileää (Suomen kesä, mutta ei palele, ei hikoile, ei sada niin paljoa. Muutenkin oli niin kotoisa fiilis, raikas ilma ja ihana viileys), vihreää, kaunista ja herkullisia paikallisten kasvattamia ruokia. Lomalaiset olivat sekä hyvä että huono asia meidän lomailussa. Huonoon asiaan törmättiin samantien saavuttuamme perille Tanah Rata nimiseen kylään. Etsimme sieltä yösijaa ja saimme pettyä, sillä valtaosa oli jo buukattuja tai kalliita. Lopulta löydettiin ihan OK dormiasumus, joka maksoi 5 € yöltä. Muuten siis vallan hyvä, mutta natiseva sänky oli kyllä miinusta. Ei voinut vaihtaa kylkeä ilman, että koko huone herää. No ei paljoa käännyilty :D 

Hyvä asia oli sitten se, että ei maksettu meidän reissuista Cameroineilla paljon mitään, vaikka siellä pääsee melkein ainoastaan taksilla (ja se olisi kyllä maksanut sitten kun loppujen lopuksi välimatkat olivat suht pitkiä ja takseja tosi vähän). Käytettiin hyväksi autojen paljoutta ja liftattiin ihan jokaiseen paikkaan. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä: juttelivat meille Malesiasta, luonnosta, lomailusta, politiikasta ja kyselivät meistä ja meidän Malesia-kokemuksesta. Pääasiassa meille pysähtyivät lapsiperheet, joilla oli iso auto ja jotka tiivistivät lapsensa meidän kanssa takapenkeille. Olimme kyllä aika valikoivia kyytien suhteen ja ei menty ihan mihin tahansa autoon. Kerran mentiin yhden intialaismiehen todella kalliiseen autoon, koska päättelimme, että hän vaikuttaa luotettavalta ja loppujen lopuksi se on yksin meitä kolmea vastaan. Hän oli juuri matkalla pois Cameroneilta lomailtuaan siellä muutaman päivän. Yhden kerran taas menimme kyytiin, jossa oli nigerialainen opiskelija Kuala Lumpurista (tekee siellä tohtorin tutkintoa), portugalilainen naisreissaaja ja portugalilainen miesreissaaja. Ne ottivat meidät kyytiin, etsivät meidän kanssa parasta mansikkafarmia, jossa lopulta söimme yhdessä mansikkaherkkuja. Itse otin tuoresalaatin mansikoilla ja mansikkaa kermavaahdolla jälkkäriksi. Ai nam, oli hyvää!! Täällä Malesiassa ei siis ole salaatteja juuri ollenkaan, koska ihmiset eivät täällä niitä syö. Siksi ne ovat kalliita ja pahoja. Taas siellä en voinut vastustaa ihanaa salaattia varsinkin kun sillä samalla farmilla kasvatettiin niitä. Eli siis aamulla tai päivällä poimitut salaatit, kurkut, tomaatit, porkkanat ja raikkaat mansikat.. Oijoi, näin puolen vuoden jälkeen.

Chiliä

Kurpitsoja

Kaikennäköistä

Sama matkustajaporukka olivat jatkamassa matkaansa pois Ipohiin suklaatehtaan kautta, joka oli kuulemma vähän kauempana kaikesta. No mehän mietittiin kovasti, että tekis kyllä mieli käydä, mutta kello oli sen verta paljon, että ei tiedä sitten kuinka pimeään aikaan saa kyydin takaisin. Kerrottiin tästä kyytikavereille ja he huomasivat tyttöjen surulliset ilmeet ja päättivät meidän puolesta, että tehän tuutte ja ne vie meidät sitten takaisinkin. Selvä sit, lähdetään. Kävimme siis suklaatehtaalla, ostettiin suklaita ja ajettiin takaisin. Oli varmaan pisin tekemäni reissu suklaan perässä, kun yhteen suuntaan meni 45 min. Olipa noi oikeasti mukavia ihmisiä, kun kuskasivat meitä eestaas. Kun olimme lähestymässä pääkylää, jossa pidettiin nightmarkettia, jouduttiin ihan älyttömään ruuhkaan. Sanoimme kyytikavereille, että lähtekää te vaan kotimatkalle, me kävellään loput. Hyvä ratkaisu, sillä kävelemällä olimme perillä nopeammin kuin millään autolla ja matkakin oli naurettava kilometri. Nightmarketilla otimme sitten taksin omaan kylään hintaan 1.5 €, hurja kahdelta ihmiseltä :)

Mansikkaa ja kermavaahtoa :)

Suklaata ;)

Night marketista sen verran, että oli kyllä huikee kierrellä siellä ja maistella kaikkia ihania halpoja herkkuja. Söimme aika paljon mansikoita suklaakuorrutteessa (kastikemaisessa ja kovettuneessa), malajilaisia pannareita, mansikkavanukasta, maissia ymymym.. Hyvää oli ;) Sieltä löysin taas jääkaappimagneetin! Mitään muuta en oikestaan ostellut siellä kuin ruokaa (voi salille kuin jaksais mennä niin saa vähän kulutettuakin mitä syö täällä.. :/ Noh, elokuussa sitten kova urakka edessä)

Kävimme reissun aikana myös teeplantaasilla (varmaan ihanimmassa!!). Otin ihan hullusti kuvia, kun maisemat olivat mitä ihanimpia!! Siis niin kaunista, niin vihreää, niin eläväistä. Kaikki varmaan tietää kuinka paljon tykkään vihreästä väristä ylipäätään, joten voitte kuvitella miten silmä lepäsi. Siellä olisin voinut olla vaikka koko päivän, jos ei olisi ollut kiire maistelemaan mansikoita.

Ihanan väristä ja näköistä.. Me like it

Kävin hobittilassa. :D

Ai niin, meinasi unohtua reissun rankempi puoli: vaellus sademetsäpolulla.. Jotain siis käsittämätöntä. Kuten J sanoi, me oltiin siellä oikeasti kuin joitain eläimiä, kun jouduttiin menemään paikoittain niin jyrkästi ylös,että jalat eivät riittäneet vaan kiipesimme käsillä isoja juuria pitkin! Ihan sellaista en siis odottanut. Siis oikeasti jouduin nostamaan itseäni käsillä, että saan jalansijan. Herranen aika mikä ''polku''.. Olimme ihan mudassa, kun pääsimme metsästä pois, hikisiä kuin pikkusiat, väsyneitä kuin maratoonin juosseet ja iloisia kuin pienet lapset. Jossakin vaiheessa tuntui, että haluaa luovuttaa, mutta se olisi vaan tarkoittanut samaa reittiä takaisin alaspäin ja sehän on vielä pahempaa. Reitti ei olisi ollut muuten niin rankka ellei yöllä olisi satanut oikein kunnolla. Juuret ja polku olivat tosi märkiä ja liukkaita. Nämä ovat niitä kokemuksia, joista on iloinen, että teki, mutta ei tekisi uudestaan. Ai niin, päälläni oli sortsit ja lenkkarit ja kieltämättä pelkäsin kokoajan, että apua jos jostain tulee joku käärme jostakin juuren alta. Ei muuten mitään, mutta Marko sanoi mulle juuri ennen reissua, että katsokin, ettei mitään ikävää tapahdu nyt viimeisen viikon aikana ennen kuin se tulee tänne. Jotenkin olen tottunut, että kun joku niin sanoo, niin sitten varsinkin käy kömpelösti. No ei onneksi käynyt ja elukat pysyivät poissa. Ylipäätään, jos menen metsään niin mulla on aina kumpparit jalassa. Jopa Suomessa, jossa on vaan jotain kyy-käärmeitä, jotka ei välttämättä edes aiheuta muuta kuin punoitusta puremakohtaan (tapauskohtaisesti siis). Veikkaan, että Malesiassa on vähän vakavamminotettavia käärmeitä. No mutta eihän reissu ole edes reissu ilman pientä extremeä :) Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tämä aivan alussa.. näyttää helpolta

Tämä heti alun jälkeen. Olisi pitänyt ymmärtää kääntyä. Pahoista hetkistä ei ole kuvia, kun ei uskaltanut ottaa edes kameralaukkua pois repusta parin mutaisen juuren osuman jälkeen.

Viidakkopolkumme ohitti tällaisen näköalapaikan.. pysähdyimme hetkeksi 

Noh, polun jälkeen käytiin näköalapaikalla ja otettiin paljon kuvia ja ihailimme maisemia. Sen jälkeen menimme teeplantaasille, kiertelimme siellä ja juotiin aivan ihanaa passionhedelmäteetä plantaasin kahvilassa. Huippua. Seuraavana päivänä jo aamuseitsemältä lähdimme minivanilla Penangille. Koko matkan ajan tuijottelin henkeäsalpaavia maisemia ja kuuntelin musiikkia. Jotenkin juuri sillä hetkellä tuntui, että olin tehnyt yhden unohtumattomimmista reissuista vaihdossa ollessani.

Näköalaa.. On se luonto vaan ihmeellinen asia

Jo tässä vaiheessa kerron kiitokset blogia lukeneille, jos en vaiks kirjoitakaan enää :) Yritän kyllä jotakin vielä raapustaa!! 

Pulau Perhentian

Nyt on taas kulunut vähän aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Olen taas tässä välissä ehtinyt tekemään paljon kaikennäköistä ja tässä kirjoituksessa kerron viikonloppureissusta Perhentian-saarille. Oikeastaan siitä ole paljoakaan kerrottavaa, sillä reissun tarkoitus oli rannalla löffiminen, meressä uiminen ja snorklaus. No joo, osa porukasta myös teki sukelluskokeilun, mutta itse jätin väliin.

Lähdimme siis Penangilta yöbussilla Kuala Besutiin, jonne saavuimme todella aikaisin aamulla. Bussimatka sujui minun osaltani varsin mukavasti, mutta osa porukasta oli aivan totaalisen jäässä matkan aikana. Kuskit neuvoivat, että menkää istumaan bussin takaosaan, jossa moottori kai lämmitti hieman jotakin penkkiä (itse pidän tätä hieman epätodennäköisenä ja kaveritkin sanoivat, että ei se lähellä oleva moottori nyt mitään vaikuttanut). Enemmän auttoi tuuletusaukkojen teippaaminen maalarinteipillä. Itse en siirtynyt takaosaan vaan jäin omalle paikalleni ja mun tuuletusaukkoa ei tarvinnut teippailla, sillä varaudun matkaa varten tuttuun tapaan niskatyynyllä, joka suojaa kylmältä kaulaa ja rintaa sekä pussilakanalla, jonka alla on varsin lämmin ja mukava nukkua :)

Kuala Besutissa kuskit olivat niin innoissaan länsimaalaisista matkustajista, että halusivat ottaa meidän kanssa yhteiskuvia.. paljon.. liikaa.. naamakuvia.. ääh. Kun vartin kuvaussessiot olivat ohi, menimme ostamaan lauttaliput ja odotimme lauttaa syöden aamupalaa lähelläolevassa kiinalaisessa. Kun ei ollut muutakaan tekemistä, seurasimme huvittuneina raflan kiinalaispojan täysin päämäärätöntä löntystelyä pitkin ravintolaa. Siis se oli niin huvittavan näköinen siinä viideltä aamulla: vaaleansiniset nyrkkeilijän sortsit nostettu korkealle teepaidan päälle. Itse poika oli pienen sumopainijan näköinen ja sen kävely oli lähinnä hiihtomaista jalkojen laahausta. Siinä se sitten teki monta ympyrää ja neliöö pöytien ympäri.

Kun aika koitti siirryime lauttaan ja minä onneksi pääsin istumaan eteen. Matka oli niin hyppivää, etten toista sellaista ennen kokenut. Tähän mennessä lauttamatkat ovat olleet ihan ok, mutta tämä.. huhhuh. Siis itsehän siitä tykkäsin, kun se oli aika hurjaa, mutta kaikki eivät. Olen aiemminkin kuullut siellä käynneiltä, että matka on rajuhko, mutta en kyllä ihan tollaista odottanut. Hauskaa se oli kyllä.

Menimme Perhentianilla Long Beachille, joka on Perhentianin pienemmällä saarella, mutta joka on aika vilkas sukeltajien takia. Siellä taistelimme majoitusten kanssa (perus) ja heti kun saimme itsemme asettumaan lähdimme ottmaan aree ja turkoosiin veteen. Perhentianin vesi on tosi kirkasta ja ihan siniturkoosia, aivan ihanaa!! Siinä sitten menikin loppupäivä, maatessa ja syödessä.

Meidän ranta

Vesi on niin kirkasta, että näkee moooonien metrien päähän veden alle. Tuossa kuvassa on ranta. Siitä sitten katsot, että mistä alkaa vesi ja missä on vaan hiekkaa.

Nättiä.. 

Joku häiskä snorklaa rannan vieressä. En ymmärrä, noi aasialaiset käyttää snorklauksessa pelastusliivejä.. kaikki! Mitääh??

Seuraavana päivänä saapui lisää vaihtareita ja valtaosa niistä jäivät toiselle rannalle, jonne on matkaa noin 7-10 minuuttia metsäreittiä. En ymmärrä miks ne sinne jäivät, kun meidän ranta oli paljon parempi. Ne kai halusivatkin vaihtaa, mutta muuttivat sitten mielensä. No joo, Perhentianilla oikeastaan vaan rentouduttiin ja rentouduttiin. Tehtiin myös kiva snorklausretki, jossa kävimme karsomassa kai viisi eri paikkaa. Ensimmäisessä katselimme muistaakseni ihan koralleja, toisessa haita (ne ei siis syö ihmisiä vaan kaloja ja ovat vaan noin parimetrisiä), kolmannessa kilpikonnia (aika isoja, n. 50 cm olisko), sitten taas koralleja ja kaloja ja lopuksi jäimme paratiisirantaan. Sain muuten pienen slaagin siellä vedessä, kun tutkailin kaikessa rauhassa koralleja ja huomasin, että lähelläni on vesikäärme. Siis aivan kamalaa. Lähdin aika nopeeta paineleen sieltä. Onneksi olin ihan pinnalla ja se oli aivan pohjassa, eli oli siinä varmaan reilu 2m välissä, mutta siltikin se oli ihan allani. Se oli sellainen varmaan metrin pituinen, ohut ja väritykseltään seepramainen. En jäänut sen tarkemmin katselemaan, vaikka ei se siitä olisi kimppuuni hyökännyt. Hyi kun pelkään käärmeitä ihan sairaasti ja olen tosi yllättynyt, ettei mulle ole jäänyt tuosta mitään traumoja.

Niin ja tässä vaiheessa voisian taan mainita aasialaisen asiakaspalvelun. Kun tilaat ravintolasta niin normaalisti myös saat ruuan. Suomessa, jos ruuan tekeminen vie liikaa aikaa niin sinulle pahoitellaan ja ehkä jopa tarjotaan jälkkäri. No snorklausretkellä tilattiin ruuat ja odotettiin niitä 1.5 tuntia. Sen jälkeen saapui yksi salaatti ja vähitellen hitaassa järjestyksessä muut ruuat paitsi MUN ja yhden toisen henkilön meidän seurueesta. Siis täh?? Kun emme voineet enää odottaa, kävimme perumassa meidän kahden ruuat ja söimme muiden ruokia. Kun olimme jo maksamassa niin ne yritti tarjota meille meidän jo peruuttamiamme ruokia peruutuksesta huolimatta. Juu, missähän välissä mä ne nyt syön, kun pitää jatkaa matkaa. Kukaan ei pahoittele mitään ja ovat vielä vihaisia, kun tuli tehtyä ihan turhaan ruuat. Niin lisätään vielä sekin, että rafla oli sama kuin mistä tilasimme sukellusretken. Luulis nyt yhteistyön toimivan. No mutta hyvin me silti pärjäsimme ja söimme hyvät ateriat retken jälkeen :)

Takaisinmatkalla ''lauttareissu'' sujui vieläkin rankemmin. Vene pomppi kuin mikäkin ja lisäksi vettä tuli naamaan ja niskaan kuin saavista. Ihan siis kirjaimeellisesti. Hiukset olivat ihan läpimärät! No, vettä se vaan on.. ja suolaa. Nää on niitä elämyksiä ja kokemuksia :)

Kaikkiaan kyllä hyvä reissu ja kauniit maisemat!! Suosittelen.
 

Thaimaa Part 3: Koh Phangan

Koh Phangan: sattumusten saari. Jos Koh Samuilla kaikki meni tosi hyvin niin Koh Phanganista ei voi sanoa samaa. Vastoinkäymiset alkoivat jo satamassa. Luulimme, etä päästään tosi halvalla kun saimme lavataksin, joka maksoi vain 2,5 €. Kuski sanoi, että tietää minne mennä kun näytimme sille osoitetta ja hostellimme esitettä. No väärään paikkaanhan se meidät vei.. Tottakai. Hostellin nimi muistutti meidän hostellin nimeä niin voiko mennä oikein, kun näyttää myös samalla hostellin esitettä ja sivussa karttaa? Ei. Kaikki Thaimaassa käyneet tietää paikallisten kuuluisan: same same but different -lausahduksen. Tässä vaiheessa se oli jo ironista eikä hauskaa. Kaiken lisäksi veimme ensin toisen seurueen niiden majapaikkaan ja se tie millä menimme oli jotakin aivan järkyttävää.. Se rupuinen lavataksi, jossa istutaan lavalla penkillä, pidetään kiinni jostakin, ettei tipu kyydistä oli kamala. Onhan siinä kattokin ja jonkinmoiset seinät, mutta silti. Turvavöiden olemassaolosta ei kukaan edes tiedä mitään ja ei niitä siihen autoon olis saanut asennettuakaan, kun pitkät penkit oli siinä pitkittäissuuntaisesti. Tollainen kuljetus ja se tie mitä menimme (hyppyjä, pomppuja, jyrkkiä käännöksiä, sutimista hiekassa, kallion raapimista ja ojia) ei ollut heikkohermoisille eli ei tartte mennä särkänniemeen tänäkään kesänä.

Kun kuskimme tajusi, että meidän autolla hotellille ei ole edes järkevää mennä, kerta auto on tosi rupuinen ja tie haastava, hän jätti meidät paikkaan, jossa oli muita takseja. Taksi oli aika kallis ja päätettiin, että ensin mennään takaisin satamaan, jos sieltä sais halvemmalla. No eipä saanut kuin kalliimmalla. Oli kyllä tosi inhottavaa kuljeskella rinkka selässä kuumuudessa ja nihkeydessä. Onneksi yksi tosi ystävällinen prätkänainen tarjosi meille apua, haki meille taksin, jolla lopulta päästiin hotellille. Matka oli pitkä ja kivinen... taas :)

Hotelli oli kiva. Siistit huoneet rantoineen ja uima-altaineen. Paikka sopii pariskunnille ja löhöilylomalaisille. Mekin kyllä rentouduttiin hyvin ennen Full Moon Partyjä. Varattiin hotellilta kuljetukset juhlarannalle ja takaisin. Samalla hankittiin liput takaisin Phuketiin. Hotellilla kaikki meni sujuvasti, vaikka ravintoloiden ruoka ei ollutkaan kovin hyvää. Minun Pad Thai ei ollut yhtään niin hyvää kuin Koh Samuilla tai Phuketissa ja N sai maailman pahinta vegepizzaa. Kuvitelkaa: pizza, jossa herne-maissi-paprika sekoitusta ja juustoa päällä.. hyi. Mielikuvani vegepizzasta on hieman erilainen ja siihen kuuluu vähintään tomaatti, sipuli ja sieniä.

Meidän ranta ja se pizzapaikka on tuolla, missä näkyy valopalloja.

Hotellin ranta

Hotellin allas ja merinäkymä.. Minäkin tuolla kaukana!!

Full Moon Partyissä oli sitten väriä ja ihmisiä.. ja juotavaa. Hyvät bileet pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Ensinnäkin meidän kaveri katosi johonkin ja mistä sitä etsiä (kysynpähän vaan..)? Olimme aika paniikissa, että löydetäänköhän me sitä, kun ranta on aika iso ja ihmismäärä on noin 15 000 henkee. Onneksi muutama kaverimme löysi kadonneen ja soitti meille. Valitettavasti vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän, koska hotellin oma taksi, josta me maksettiin ei ikinä tullutkaan hakemaan meitä. Siinä tönötettiin kadulla 2 tuntia ja kun taksi ei saapunutkaan ikinä otettiin toinen ja maksettiin lisää. Mentiin sitten huutamaan hotellin tiskille ja saatiin rahat takaisin. Virkailija ei kyllä tajunnut asiakaspalvelun päälle mitään ja huusi meille takaisin... Hullu. Mutta ymmärrätte varmaan, että kun omaa taksia odottaa ensin kaksi tuntia ja sitten vielä tunnin ylipäätään jotakin taksia niin ei oo herkkua. Pääsimme lopulta hotellille vasta aamukahdeksalta ja respan täti ehti juuri avaamaan tiskin ja me pompsahdimme sen eteen vihaisina. Eipä senkään päivä alkanut hyvin :)

Full Moon -hattuja

Ihomaalauspaikka. Maalaukset hohtaa UV-valossa :)

Mun maalaukset. Vähän epäselvä kuva, kun piti ottaa yökuvausmoodilla ja valotusaika on tosi pitkä..

Full Moon -härpäkkeitä

Full Moon -kynnet!!! :D

Ennen lähtöä vietimme taas rantapäivän ja seuraavana aamuna heräsimme jo viideltä, koska taksin piti viedä meidät satamaan ja lähtöajaksi ilmoitettiin 6.00. Uloskirjaus piti tapahtua 5.50, painosanalla PITI. Näin siinä kävi:
-kukaan ei ollu vastaanottamassa avaimia tai palauttamassa meidän avainpanttia
-myös toinen pariskunta oli kanssamme ja ilmetteli samaa
-pikkuhiljaa alkoi hermostuttaa, sillä emme nähneet ketään asiakaspalvelijaa
-pariskunta oli vieläkin hermostuneempi, sillä niiden oli pakko ehtiä lennolle Surat Thanista eli oli pakko ehtiä lautalle
-menimme koputtelemaan ovia, joissa arvelimme henkilökunnan asuvan
-meille vastattiin : dont know, go away
-olimme aika epätoivoisia, sillä kello oli jo 6.25 ja lautta lähtee 7.00 ja satamaan ajaa 45 minuuttia
-pariskunta paineli palohälytysnappia herättääkseen henkilökunnan huomion
-palohälytys meni oikeasti kunnolla päälle eikä sitä saanut pois päältä enään ollenkaan
-kauhistelimme sitä, että vaikka palohälytys soi, niin kukaan ei ilmesty paikalle, EI KUKAAN, entä jos olisi oikeasti tulipalo?
-palohälytys soi 5-10 minuuttia ja pariskunta päätti lähteä pois ja etsiä joku taksi, vaikka toivo oli minimaalinen
-heti kun ne lähtivät meidän taksikuski ilmestyi ja sanoi, että on vähän kiire (no shit sherlock), kun on nukkunut pommiin
-otti meiltä avaimen, palautti pantin ja heitti rinkat taksiin
-matkalla näimme pariskunnan vaeltamassa kadulla etsimässä taksia, otimme ne kyytiin
-kuski ajoi tuhatta ja sataa sellaisella soratiellä ,että huh huh.. kysyi vielä, että monelta se lautta olikaan.. sitäkään ei tarkkaan tiennyt
-onneksi lautta oli myös myöhässä, saimme juuri ja juuri liput tiskiltä ja lautalle

Näin asiat hoidetaan Thaimaassa. Ai niin kun pääsimme Surat Thaniin, jossa meidän piti siirtyä minivaniin, toli taas ongelmia! Meidän lippuvirkailija oli kirjoittanut lappuun että kahden hengen lippu eikä kolmen!! Siis oikeesti kaikki muut liput oikein, mutta viimeinen etappi vain kahdelle. Ei meitä sitten uskottu, että oikeasti maksettiin kaikki ja jouduimme maksamaan yhden henkilön uudestaan. No ei se nyt ollut kuin 2,5 € per nokka, mutta kyllä se silti kismittää, kun sillä rahalla saa hyvän illallisen.

Noh, sellainen reissu, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi valtaosa ajasta oli tosi kivaa ja olen silti tyytyväinen, että lähdin ja menin. Kyllä yhdet Fullarit täytyy elämän aikana nähdä! Taas on oppinut niin paljon, että pian olenkin jo Dumbledore :)

Lisää kokemuksistani ensi viikolla!! :D Anteeksi, jos on huonoa kieltä ja kirjoitusvirheitä, mutta en jaksa tarkistaa ja on kiire..

Thaimaa Part 2: Koh Samui

Ostimme liput Koh Samuille lähtöä edeltävänä päivänä ja lipun piti olla suoraan Don Sak-satamaan ja satamasta Koh Samuille. No suoraan satamaan ei ilmeisesti tarkoitakaan suoraan satamaan, vaan tehtiin ensin  monia pysähdyksiä ja haettiin lisää matkustajia, jolloin meni aika paljon aikaa, sitten pysähdyttiin syömään matkan varrella ja lopuksi minivan jätti meidät johonkin erittäin rupuiselle bussiasemalle ja siellä odotettiin bussia. Bussillakin kesti vielä pari tuntia ja vasta sitten pääsimme satamaan. Lautan piti lähteä muistaakseni neljältä, mutta sekin oli tuttuun tapaan myöhässä tunnin. Onneksi mieltä lämmitti Koh Samuin hyvä hostelli, joka yllätti meidät siisteydellä ja erittäin hyvällä sijainnilla. Sijainti oli mitä mahtavin, sillä se oli meren rannalla ja rantamme oli oikeastaan tosi hyvä! Lisäksi hostelli oli erittäin keskeisesti ruokapaikkojen ja ostospaikkojen lähellä. Pääsi tosi kätevästi syömään, sillä oma ravintolamme oli hieman kalliimpi ja söimme siellä vaan yhden illallisen, kun halusimme syödä meren rannalla ja vähän hienompaa ruokaa.

Illallinen hostellimme ravintolassa. Oli hieno taivas. Kuva ei todellakaan välitä sitä, mitä silmät näki.

Koh Samui vaikutti muutenkin tosi ihanalta paikalta, jonne voisin mennä uudestaankin. Ei sekään tietenkään ole mikään erityisen hyvä, ellei ole hyvät säät, mutta meitä säät suosivat ja nautittiinkin siitä minkä jaksettiin. Muutenkin koko Thaimaan reissun ajan säät olivat erittäin hyviä, joka päivä paistoi aurinko ja pääsimme rannalle aamulla ja kiertelemään kojuja illalla.

Hotellin ranta.. On vähän tollaisia kuolleita vesikasveja tuossa rannalla, mutta muuten hyvä ranta.

Rannalta sai ostettua kokonaisen ananaksen kuorittuna ja pilkottuna hintaan 1,25 €. Söin muutaman.

Oma rantamme oli tosi hyvä ja siellä me myös makoilimme. Lisäksi aurinkotuolit olivat meille ilmaisia. Jossakin vaiheessa matkaseuralaiset halusivat lähteä kävelemään rantaa pitkin, mutta minä päätin jäädä makoilemaan ja vahtimaan kamojamme. Kaverit sanoivat, että ei ole mitään nähtävää sillä ne löysivät vain ruman ja likaisen rannan. Siitä huolimatta (myöhemmin) halusin itsekin käydä kävelemässä rannalla, jätin kamat matkaseuralaisille ja lähdin käppäilemään. Löysin saman likaisen rannan, mutta päätin jatkaa vielä eteenpäin. Onneksi jatkoin. Likaisen rannan jälkeen eteeni paljastui aivan ihana laguuniranta: ihana hiekka, todella kirkas vesi ja kauniit simpukat. Kävelin nopeasti takaisin, hain kameran ja taas laguunirannalle. Oli kyllä ihanan näköistä. Kävellessäni takaisin toista kertaa huomasin, että vesi alkoi taas nousta ja aamulla ranta ei olisikaan enää laguuni.  

Löytämäni laguuniranta

Hauska kohta jossa aallot tuli kummastakin suunnasta ja menivät keskeltä toistensa ylitse ristin rastin.

Ja ne simpukat.

Laguuni retkelläni juttelin kahden tyypin kanssa. Ensin jenkkiläinen papparainen kysyi, että olenko käynyt pikkuisella saarella, jonne pystyy kävelemään laskuveden aikaan. Itselläni kyllä kävi mielessä mennä, mutta näytti ehkä ihan hieman syvälle, etten halunnut kävellä sinne uuden kameran kanssa. Kysyin, että onko se itse käynyt niin hän vastasi, että on juuri menossa kameroiden ja muiden härpäkkeidensa kanssa. Juuri samaan aikaan sinne käppäili veden läpi joku muukin tyyppi. Papparainen sanoi, että voisinko olla toisella rannalla hetken aikaa, että jos se ei pääsekkään enää takaisin saarelta kun tulee nousuvesi, johon vastasin, että mun täytyy varmaan mennä, mutta seuraa tuota toista tyyppiä, se näyttää tietävän mitä tekee. Papparainen oli tosi ystävällinen, jutteli mulle hetken, antoi mulle keräämiään simpukoita, kun katsoi, että minä valokuvasin yhtä, toivotti hyvät jatkot ja minä toivotin turvallista matkaa saarelle. Myöhemmin näin sattumalta saman papparaisen ja kysyin, että miten sen saarireissu meni ja hän kertoi, että pääsi puoleenväliin ja sitten alkoi epäröimään. Muisti, että vaimo sanoi sille, että olisi turvallisesti eikä tekisi mitään tyhmiää ja se päätti palata takaisin. Totesin, että hyvä niin ja että sen vaimo on viisas nainen :) Se nuori kaveri, joka oli myös matkalla saarelle kuulemma pääsi ihan perille ja takaisinkin.

Kun palasin takaisin hostellimme, ranta oli jälleen muuttunut rantaravintolaksi ja matkakumppanini olivat jo lähteneet huoneeseen. Onneksi ottivat myös minun tavarani mukaan. :)

Koh Samuilla ostin ihan kauheesti kaikkea. Monet bikinit, hatun, vesikestävän laukun tuleville kajakointi ja veneretkille ja vaikka mitä muuta. Kaikki kuitenkin erittäin tarpeellista! muutenkin ostosmahdollisuudet olivat hyvät, halvemmat kuin Phuketissa ja valinnanvaraakin ihan riittävästi :) Päätimme muuten käydä myös Ice baarissa, jossa on siis -7 astetta pakkasta ja hyppäsimme Ice bar -autoon, joka keräsi porukkaa ja vei ne baariin. Ice-taksi oli koristeltu baarin julistein ja kajareista soi baarin mainokset ja Ice ice baby -kappale.  Noh, olimme sitten ainoat kyydissä lavataksissa, kajareista huudatettiin non stoppina Ice ice babyä ja meinasimme hypätä pois liikkuvasta autosta, kun rupes nolottaa niin paljon. Pääsimme kuitenkin baariin asti ja menimme sisään. Ensinnäkin niiden Ice-osasto oli vaan pieni koppero tai iso jääkaappi jonne pääsi istumaan drinksun kanssa. Ei sitten todellakaan maksettu ihan törkeän hintaista drinkkiä siksi, että päästään juomaan se jääkaapissa Ice-hattu päässä. Lähdettiin pois. Onneksi sama Ice-taksi nappas meidät taas kyytiin ja pääsimme sinne mistä lähdettiin :) Mentiin drinkeille vähän halvempaan ja vähän mukavampaan paikkaan.

Seuraava kirjoitus tulee ennen huomista. :) Moi!

Thaimaa Part 1: Phuket

Päätin jakaa Thaimaa-reissuni kolmeen osaan sillä olin yhteensä kolmessa paikassa. Lensimme kämppiksen kanssa Phuketiin, odotimme siellä yhtä kaveria ja matkustimme kolmistaan Koh Samuille, siitä Koh Phanganille ja sieltä taas Phuketiin, josta lento Malesiaan. Olen nyt vähän myöhässä kertomusteni kanssa sillä, matkojen jälkeen piti tehdä koulujuttuja. Nyt kun sain viihdoin tehtyä yhden nettitestin päätin kirjoittaa ensimmäisen osan. Nauttikaa.

Saavuimme kämppikseni kanssa Phuketin lentokentälle ja lähdimme hyvillä mielin hakemaan kuljetusta. Muuten suunnitelma oli hyvä, mutta kun löysimme kyydin niin tajuttiin, että eihän me tiedetä minne me halutaan mennä. Eipä olla vieläkään päätetty, että mille rannalle halutaan ja missä viihdyttäisiin. No yksi erittäin tyrkky taksikuski neuvoi, että meidän pitäisi mennä Patong beachille, sillä siellä on majoitusta ja rantaa ja kahvilaa ja kauppoja ja vaikka mitä. No sinne sitten lähdimme, mutta ei tämän taksikuskin kyydissä. Sen verran ärsyttävä se oli: ''vein teidät sinne, voidaan pysähtyä kauppaan, voitte mennä meidän toimistolle nettiin ja blaa blaa''. Nou thänks, kallista. Sanoimme, että ei ole rahaa ja se näytti meille minivanpaikan ja kertoi, että tuo on sitten paljon halvempi. Menimme samantien sinne, mutta kuski vaan seurasi ja viimeiseen asti yritti neuvoa meitä kaikessa, mikä oikeastaan vaan häiritsi. Hän puhui aivan taukoamatta niin, että omat ajatukset eivät kulkeneet ollenkaan ja yritti sepustaa, että joudutaan odottamaan minivania tosi kauan, koska se lähtee vasta kun kyyti on täynnä ja yritti kokoajan saada meidät ottamaan sen taksin. Maalasi meille kunnon minivan kauhukuvan ja vakuutteli, että meidän ainakin kannattaa ottaa taksi. Kun itse en kestä hetkeäkään taukoamatta puhuvia ihmisiä ja tämä ihminen oli puhunut taukoamatta ainakin puoli tuntia niin päätin, että kiitti riitti ja päätin lähteä menemään. Jouduin keskeyttämään ja sanoin erittäin Marko-tyylisesti, että ''thank you and maybe tomorrow''. En tiedä ymmärsikö se ihan tarkalleen mitä tarkoitin...

Minivanilla matkustaminen olikin erittäin helppoa, ostettiin liput ja kerroimme minne halutaan. Kuski jätti meidät Patong beachille Bangla Roadin viereen, siis sinne minne pitikin. Kun olimme ottamassa kamojamme pois kyydistä, tutustuimme kahteen muuhun reissaajaan, jotka eivät myöskään tienneet mihin menevät majottautumaan ja missä tarkalleen on mitäkin. Koska olimme kaikki samassa veneessä niin päätimme jatkaa matkaa yhdessä. Löysimme erittäin hyvän, siistin ja kohtuuhintaisen dormin, jonne jäimmekin kolmeksi yöksi. Näin siistiä ja hyväkuntoista dormia en ennen nähnytkään, sillä suihkutilat olivat juuri remontoidun näköiset ja huoneet olivat tosi siistit, myös sängyt olivat tosi leveitä. Kun saimme itsemme huoneeseen, kävimme suihkussa ja lähdimme uusien kavereiden kanssa etsimään ruokapaikkaa. Koska olemme nykyään tosi tottuneita syömään food courteista, päätimme mennä testaamaan lähellä olevaa ruokapaikkaa, joka muistutti food courtia.

Ruuan jälkeen lähdimme kiertelemään Patong beachin katuja, otimme parit koktailit ja istuskelimme rannalla. Patong beach oli loppujen lopuksi mielestäni melko surkea paikka, sillä rannan vesi oli likaista ja roskaista, majotuspaikkamme ympäristö oli täynnä baareja. Bangla Road oli jotakin mitä en oo ennen nähnyt: strippibaareja, maksullisia naisia, lady boytä, ping pong showta ja tuhansia juopuneita turisteja. Tässä vaiheessa ihan tosissani mietin, että miksi taksikuski suositteli tätä paikkaa. Patong beachilla olimme siis muutaman päivän, tutustuimmme dormissa muutamiin muihinkin tyyppeihin ja hengattiin iltaisin yhdessä. Päivällä kierreltiin kauppoja ja maatiin rannalla. Veteen en viitsinyt mennä, kun oli niin roskaista ja en halunnut mitään likaisia muovipusseja jalkojeni ympärille tai jäätelötikkuja varpaitteni väliin.

Bangla Road aamulla

Bangla Road illalla

Hedelmiä ,Thaimaalaista jugurttia ja soodavesi aamupalaksi :)

Rannalla oli paljon kaupustelijoita, mutta muutaman kerran se oli vain plussaa, vaikka yleensä en niistä pidä. Kun makoilee kauan rannalla ja mielessä pyörii vain kylmä limutölkki, limukaupustelija tuntuu pelastukselta :) Ostinkin pari kertaa ylihintaisen limun, no ok, euron limun. Niin, Patong beachilla voisin kehua katukoktaileja: ne on aivan mahtavia!! Tosi hyviä! Halpoja ja osa parempia kuin oikeassa baarissa. Sekin oli hyvä puoli, että aivan hostellimme pihassa oli ihana jäätelökioski ja sieltä söin matkan parhaimpia jäätelöitä.

Patong beach

Auringonlasku Patong beachilla

Ei jäätelökioski vaan katukoktailipaikka meidän hostellin pihassa.

Ennen paluutamme takaisin Malesiaan vietimme pari päivää Phuketin Kata beachilla. Lähdimme siis Patongilta Koh Samuille maateitse, sieltä Koh Phanganille ja sieltä taas Phuktiin Katalle. Kata oli täysin erilainen kuin Patong. Ei srtippareita, Ping Pong showta eikä juurikaan ladyboyita. Vaikuttaa paikalta, jonne voi ihan hyvin tulla lapsiperheet. Hostellin kanssa meitä onnisti, sillä otimme dormin ja saimme oman kolmen hengen huoneen, koska dormissa oli joku putkiongelma. Huoneemme oli erittäin siisti ja vaikutti juuri remontoidulta. Huone ei oleastaan vaikuttanut yhtään hostellilta vaan enemmänkin hotellilta, mutta saimme sen dormin hinnalla.

Kata

Olisi siellä venäjäksikin pärjännyt. Venäläisiä turisteja oli joka toinen ja paikallisetkin puhuvat sitä .

Katan ranta oli täysin erilainen kuin Patongin. Ihana turkoosi vesi ja ei roskia. Näin se olla pitää! Ai niin, ja maistoin erittäin kehuttua Thaimaalaista pannaria. On kyllä ihan kehujen arvoinen. Vaikka Thaimaa ei sinällään ole kallis, ei turistikohteetkaan, silti siellä saa rahaa  kulumaan. Kun nostamani rahat alkoivat hupeta, päätin, että en nosta enempää ja yritän pärjätä niillä. Söin viimeisen päivän ja lähtöpäivän halpaa ruokaa, en ostellut ja muutenkin laskin, että välttämättömyyksiin pitäisi riittää. Yhtä päivää varten on niin tyhmää nostaa rahaa, kun siinä on aina ne nostopalkkiot. Päätin, että pärjään lentokentälle ja mikäli sitten jotakin tarviin niin lentokentällä voi maksaa kortilla.  Oli loppujen lopuksi hauskaa huomata kuin pienellä pärjää, nimittäin pärjäsin lentokentälle (1,5 päivää) 300 bahtilla eli vajaalla kahdeksalla eurolla. Tähän sisältyivät kaikki ruuat ja juomat, jopa päivän herkut! Olin aika ylpeä itsestäni. Kaksi kaveriani olivat aika rahoissa ja kun eivät lopulta löytäneetkään sellaista ostettavaa mitä hakivat ja joutuivat käyttämään rahat jotenkin muuten. Yritin kyllä tehdä diilin, että lainaisin bahteja ja maksaisin takaisin ringeteissä, jolloin oltais päästy win-win-tilanteeseen, eli minä olisin saanut ostaa jotakin (ehkä jonkun pienen korun matkamuistoksi?) ja ne olisivat saaneet ringetteja (nostopalkkiotkin ovat samansuuruisia). No ei se sitten käynyt ja pärjäsin hyvin sillä mitä taskussa oli ;)

Löydettiin tollaisen otuksen kun kävelimme syömään.

Harkitsin tuon oikeanpuolimmaisen paidan ostamista.

Nonni, seuraava postaus toivottavasti pian ja Koh Samuista!

Bali ja Gili - ensikosketus Indonesiaan

Lähdin bussilla Penangilta Kuala Lumpuriin ja päädyinkin ihan oikeaan paikkaan eli KL Sentralin bussiasemalle. Kaverini olivat jo Balilla, joten minäkin päätin suunnata sinne, sillä koulussa oli lomaviikko enkä halunnut viettää lomaani Penangilla. Sitä paitsi kaikki muutkin vaihtarit olivat jossakin reissussa. KL:ssä minulla oli reilusti aikaa pyöriä sillä tiesin, että ehdin aikaisintaan 15.45 lähtevälle KL-Bali lennolle. Otin junan AirAsian terminaaliin LCCT:lle (Low Cost Carrier Terminal) ja melko nopeasti saavuin paikalle ostamaan lippuni. Pyörin hetken aikaa lentokentän kojuilla, söin ja ihmettelin kaikkea. Lopulta olikin lennon aika ja innoissani mietin, mitä Bali ja Gili-saaret tuovat tullessaan.

Saavuin Balille ja heti sain muistella kaikkea mitä olen Balista kuullut: älä anna kenenkään viedä laukkujasi, älä pidä kenenkään laukkua hetkeäkään, tingi ihan kaikesta vähintään puolet pois ellei enemmän ja älä luota kehenkään. Näillä mennään. Ensimmäinen kompastuskivi oli se, että en löytänyt heti oikealle luukulle ostamaan turistiviisumia ja ehdin jonottaa passitarkastukseen yli 30 min, ennenkuin selvisi, että minun täytyy käydä toisella luukulla. No kipitin toiselle luukulle, maksoin viisumin ja jopa ehdin takaisin jonoon ennenkuin vuoroni tuli. Ystävälliset suomenruotsalaiset pitivät minulle paikkaa. Passitarkastuksesta päästyäni ystävälliset miehet halusivat auttaa minua viemällä laukkuni turvatarkastuksiin. Minäpä ystävällisesti sanoin, että kiitos, mutta ei kiitos, pärjään itsekin, en turhaan käy salilla. Niillä on tämä hieno konsepti, että ne nappaavat laukut ystävällisen hymyn kera, vievät ne tullitarkastukseen ja pyytävät avustaan rahaa.  Onneksi kukaan ei pyytänyt pitelemään laukkuja, joten huumelaukun vaaraa ja kiinnijäämistä ei tarvinnut miettiä. Heti lentokentän ovilla oli hurja määrä taksikuskeja, jotka ehdottivat ihan sairaita hintoja matkoistaan. Onneksi tiesin, että tinkimällä saan kyllä itselleni sopivan hinnan. Lähtöhinnat vaihtelivat 300 000 rupiasta (24 €) 150 000 rupiaan (12 €), mutta sain lopulta kyytini hintaan 75 000 (6 €). Olihan sekin kallis Indonesian hinnoihin nähden, mutta kun ei myöhään pimeässä yksinkään oikein halunnut kävellä. Lopulta kyllä totesin, että sain tingattua aika hyvin, sillä taksit olisivat olleet normaalisti 70 000 rupiaa. Kuskikin sanoi minulle, että fiksu tyttö, kun tingit tollain ja naureskeli ystävällisesti koko matkan ajan :)

Saavuin hostellille Kutalle, joka oli täys. Voi ei, kuinkas nyt? No, eipä hätä ole tämännäköinen. Sain jäädä hostellin henkilökunnan huoneeseen ja minulle laitettiin sinne varsin mukava patja ja hintakin oli halpa. Tykkäsin hostellista tosi paljon, sillä ne järjestivät minulle mukavan nukkumapaikan, tarjosivat velotuksetta teetä ja aamupalan. Hostelli oli täynnä saksalaisia, hollantilaisia ja muunmaalaisia. Pitäjät olivat norjalaisia (paikan nimi: Mor mor hus) ja tunnelma oli varsin miellyttävä ja tilat siistit. Jos reissaa yksin niin varsin mukava paikka yöpyä. Matkasta väsyneenä en liittynyt muiden asukkien juhlintaan, vaan menin nukkumaan, koska seuraavana aamuna piti herätä kuudelta aamupalalle. Olin varannut lauttaliput Gili-saarille ja kyydin piti tulla noutamaan seitsemältä. Iloiseksi yllätyksekseni sain kuulla, että hostellin kautta varaamani lauttaliput olivat melko halpoja, kun monet muut Balilla ja Gilillä käyneet olivat joutuneet maksamaan tuplahintoja. Matka sujui melko mukavasti ja lautallakin sain nukuttua istualtaan. Tässä välissä on pakko kehua Penangilla ostamaani matkatyynyä, jota ilman en enää ikinä lähde matkaan. Sen verran mukava ja ihana se on, kun voi nukkua melkein pystyasennossa ja silti pää on tuettuna ja niskat eivät jumitu niin paljoa.

Saavuttuani Gileille yritin soittaa ja tekstata kavereilleni, mutta mikään ei mennyt läpi. Pöh. Ehdin jo hetkeksi huolestua, mutta pian, ihan sattumalta, ne kävelivät ohi ja minä liityin niiden joukkoon. Vaikka Gili Trawangan onkin pieni saari niin silti ihan uskomaton sattuma. Pääsin siis heti niiden hostellille. Kavereillani oli hostellilla varattuna Bungalow-huone ja mietittiin, että voisin tulla sinne varavuoteelle. Hetken päästä päädyin varaamaan ihan oman huoneen, koska bungalowissa olisi ollut varmastikin ahdasta ja tavarat olisivat olleet kokoajan tiellä. En myöskään halunnut änkeytyä toisten huoneeseen, kun vaikutti siltä, että helpommalla pääsen varaamalla omat majotukset. Otinkin sitten huoneen samalta hostellilta melko edullisesti, sillä tälläkin kertaa pystyin hieman tinkimään :)

Gilin satama

Gililtä olisin todellakin toivonut parempia säitä, sillä kaverini sanoivat, että siellä satoi tosi paljon ennen minun saapumistani ja myös saapumiseni jälkeen siellä satoi silloin tällöin. Muutoin Gili on mukava rentoutumispaikka, vaikkakin hieman kallis Indonesian hintatasoon nähden. Gilillä syöminen oli melko kallista ja ruokakaan ei oikeastaan ollut erityisen hyvää. Tosin yhdessä paikassa söimme erittäin hyvää grilliruokaa ja buffetsalaattia. Taas yksi pitsapaikka oli aivan kamala!! Tarjoilijamme oli poltellut pilveä tai syönyt jotakin sieniä ja oli ihan muissa maailmoissa. Pitsakin muistutti Saarioisen roiskeläppää :(

Gilin kadut iltasella

Yhtenä päivänä vuokrattiin snorkkelit, pyörät ja lähdimme ajamaan ympäri saarta samalla etsien hyvää snorklauspaikkaa. Pyöräily oli mielestäni erityisen kivaa ja mieleeni tulikin kesälomapyöräily maalla pitkin kyliä uikkareissa ja pyyhkeissä. Gilit nimittäin olivat vähän maaseudunoloisia, sillä siellä ei ole muita kulkuvälimeitä kuin omat jalat, pyörät tai hevostaksikyydit. Löysimme hyvän snorklauspaikan, mutta mielestäni se ei ollut lähellekään niin hyvä kuin Kapasin snorklauspaikat. Korallit eivät olleet lähellekään niin värikkäät, oikeastaan aika harmaat ja muutenkin kaloja ei ollut niin paljon erilaisia. Tämän takia annoimme Gileille uuden mahdollisuuden ja otimme snorklausretken pidemmälle rannasta.

Aallot ja surffarit

Sinänsä kiva kuva, kun toi aalto tosiaan yllätti ja juuri silloin kaveri nappas kuvan. Mokoma kasteli vyötärölle asti :) Ei ne muut aallot ollu niin korkeita mielestäni. Muuten vettä oli siis vaan nilkkoihin.

Etsittiin snorklauspaikka. Edessä näkyy kuoleita koralleja mikä onkin hyvä merkki  :)

Vaihto-opiskelijan elämää.

Pysähdyttiin ihailemaan maisemaa.

Noi tuolit on kyllä tosi mukavia auringonottoon. Voi harkita Suomeen mökille :)

Menimme veneellä Gili Meno -saaren lähelle kilpikonnien oleskelupaikkaan ja snorklattiin ohjaajan mukana etsimään kilpikonnia. Löysimmekin pari kilpikonnaa ja meidän onneksemme ensimmäinen alkoi nousemaan pintaan haukkaamaan happea. Koska koin olevani suuri kilpikonnien ystävä, uin aivan sen lähelle ja jopa kosketin sen kilpeä :D Jee! Snorklasimme myös parissa muussa paikassa katsomassa koralleja ja kaloja, mutta sielläkään ne eivät olleet niin upeita, että sinne tarttis mennä uudestaan snorklaamaan. Voi tietysti olla, että ne eivät näyttäneet niin kirkkailta ja värikkäiltä, koska aurinko ei paistanut. Taas merikään ei ollut niin mukava kuin Malesian itärannikolla, sillä ihmiset ja veneet saastuttavat siellä vesiä paljon enemmän, tai sitten sillä siivotaan paljon huonommin. Jokatapauksessa Indonesia ei ole mielestäni paratiisi. Rannat muuten olivat kyllä ihan jees, jos henkilökunta piti huolta siisteydestä :)

Hostellin söpöt kissanpennut :) Niitä oli yhteensä joku neljä siellä, tollaisia söpöläisiä.

Taksi

Lähtö Gileiltä sujui melko mutkattomasti: heräsin aamulla ja menin aamupalalle, kun sää oli vielä aivan ihanan aurinkoinen ja raikas. Sain nauttia säästä ja ruuasta ja heti satamaan saavuttuani alkoi satamaan oikein kunnolla. Menin sadetta piiloon aurinkovarjojen alle mukavaan kahvilaan ja luin loppuajan kirjaa. Juuri kun vene saapui sadekin lakkasi ja pääsin sopivasti veneeseen kuivaan aikaan. Balille saavuin melko nopeasti, mutta matka satamasta Kutalle (kaupunki, jonne olimme siis matkalla) kesti tosi kauan ruuhkien takia. Yksi kaverini joutuikin odottamaan minua hostellilla aika kauan. Kaksi muuta kaveria, jotka olivat kanssani Gileillä olivan tulossa sieltä vasta illalla, joten päätimme käydä syömässä ja kiertelemässä kojuja.

Kojujen kierteleminen on Balilla aika vaarallista ja stressaavaa. Ensinnäkin kadut ovat todella kapeita kävelykatuja, jonne rinnan mahtuu kävelemään 2-4 henkilöä. Käytännössä täytyy kuitenkin kävellä jonossa sillä kapeilla kaduilla ajaa myös pakettiautoja ja nopeita skoottereita. Ihan hullua. Myös paikalliset olivat tosi rasittavia ja huusivat meille tarjoillessaan tuotteitaan: saroong, massaaaz, manicuuur, ice criim.. Ähh, ei metriäkään rauhassa. Illalla, kun paikalliset alkavat vetää sieniä ja muuta huumaavaa niin kuulee kaikkea muutakin: kuten magic banana, magic mushroom ja vaikka mitä ehdotuksia. Ei ainakaan kannata yksin kävellä pimeillä kujilla. Olimme kuitenkin porukassa ja kellekään ei tapahtunut mitään ikävää. :) Niin ja ostin muutaman rantamekon ja uuden jääkappimagneetin (!). Gililtä en magneetteja löytänyt, mutta eipä sen väliä.

Bali on paikka niille, jotka haluaa surffaamaan ja ryyppäämään. Sitä ne australialaiset surffarit siellä pääasiassa tekivätkin. Paikka on siis totaalinen bilemesta, jossa taikasieniä ja vaikka millaisia ampulleja tarjotaan joka kulmalla. Ei ole minun paikkani ollenkaan.. Itse tykkään vaan istuskella illalla hyvässä seurassa ja hyvässä tunnelmassa siemaillessa hyviä drinkkeja. No mutta tulipahan nähtyä tämäkin.

Yhtenä päivänä vuokrattiin kyyti kuljettajan kera koko päiväksi (aika halvalla :) ) ja lähdimme Uluwatulle päin. Kävimme Padang Padang -rannalla, joka on melko suosittu surffareiden keskuudessa ja muutenkin nähtävyytenä. Rannalle piti kävellä kapeaa reittiä kahden kallion välissä. Itse ranta oli hyvin pieni, mutta sitäkin täydempi. Ihan hieno paikka kuitenkin. Seuraava kohde oli myös ranta, joka oli ilmeisesti aika iso ja siisti, mutta erittäin rauhallinen, koska rannalle piti maksaa pääsymaksu. Siis todella ärsyttävää, että rannalle mentäessä mitää maksaa jotakin!! Olihan se toi halpa euroissa, mutta kuitenkin. Sinne silti päädyimme ottamaan aurinkoa, kun ei lähellä ollut mitään muutakaan kunnon rantaa. Uimaan ei saanut mennä liian suurien aaltojen takia. No voihan Indonesia sentään.

Reitti Padang Padang Beachille

Padang Padang - pieni mutta vilkas

Padang Padang - surffareita, muttei aaltoja tällä kertaa

Pitkän loikoilun jälkeen ajoimme näköalapaikalle syömään ja istuskelemaan. Se oli kyllä ihan hienoa :) Hyvää ruokaa ja mukavat maisemat. Niin ja mukavat maisemat oli myös apinatemppelissa, jonne ajoimme seuraavaksi. Isolle kalliolle rakennettu temppelialue oli ihmisiä täynnä, mutta siltikin tosi hieno paikka. Sitä voin suositella! Kaunis luonto, siisti alue ja vanhojen rakennelmien tunnelmaa. Pääsymaksun yhteydessä saimme sarongit peittämään jalkamme ja varoituksen pitää tavaroistaan kiinni. En ottanut mukaan kuin kameralaukun, johon laitoin lompakon ja kameran. Niistä pidinkin kokoajan hyvin kiinni, jotta apinat eivät varastaisi. Apinat siellä ovat jotakin aivan käsittämätöntä! Repivät ihmisiltä hatut päästä, laukut käsistä, ruuat ihan mistä vaan ja muutenkin saattavat vaan hyökkäillä. Ihmeellisiä otuksia ja kaiken lisäksi fiksuja. Aivan silmieni edessä apina nappas lähellä olevan pullon, kiersi korkin auki, joi sisällön, laittoi korkin kiinni ja vei roskiin.. Siis ihan käsittämätöntä.

Rantaa

Näköalaa

Taas

Temppelissä

Temppelissä

Hurja otus toi yks..

Auringonlasku - pilvet taas peittää auringon

Temppelissä

Vihainen apina

Kun olimme lähdössä pois, kuskimme oli hetken hukassa meiltä. Etsimme häntä hetken aikaa ja löysimme pelaamasta kortteja jossakin porukassa. Kuskimme on todennäköisesti korttipelin aikana pössytellyt vähän pilveä, sillä vähän sellaiselta se haisi ja kävelikin oudosti. Vähän kyllä pelotti paluumatkalla, kun Balin liikenne ei ole mitään ihan rauhallisinta vaan päinvastoin melko kaoottista. Matkalla kuski kertoi, että ihan meidän rannan vesiin oli tippunut lentokone ja naureskeli hysteerisesti. Ai miten hauskaa. Hetken aikaa katselimme ihmeissämme, että onko mies tosissaan ja olihan se. Sen mielestä se oli vaan hauska juttu, ja voi ihan hyvin nauraa, kun eihän kukaan kuollu.. No jaa, huvinsa kullakin.

No mutta eipä Balista sen enempää ja hyvinhan tässä onkin jo asiaa. Olen siis tyytyväinen, että lähdin Balille, mutta uudestaan en menisi, sillä parempiakin paikkoja on :D Viimeisenä päivänä syötiin aivan ihanaa vohvelia jätskin ja muun härpäkkeen kera. Annos oli ihan ruokalautasen kokoinen, mutta oli niin hyvää, että toinenkin olis voinut mennä. Kaikki ketkä tietää mun makeanhimon ymmärtävät. :)

Saman kokoinen kuin kebab pizzeriassa :)

Nyt taitaa käydä niin, että en enää kirjoittelekaan tässä kuussa, kun en ehdi. Onpa huono saldo, kun huhtikuussa ilmestyy vain yksi kirjoitus :) No mutta onneksi tuossa on nyt tekstiä ihan kohtuullisesti!

Take care! :D