Pulau Kapas

Viihdoin jaksoin alkaa kirjoittaa tätä blogitekstiä. Ihan käsittämätöntä kuinka aika vaan menee ja aina huomaa, että viime tekstistä on jo reilu viikko. No mutta yksi syy siihen, etten kirjoittanut aiemmin on se, että minä oikeasti opiskelin :) Oli oikeastaan mukavaa vaihtelua mennä kirjastoon tekemään koulutehtäviä ja opiskelemaan nettitenttiä varten. Muutenkin elämä täällä Penangilla on mennyt tosi iisisti, on tullut käytyä leffassa, salilla, altaalla, shoppailemassa ja syömässä.
Mutta koska tämän kirjoituksen kohokohta ei ole Penang niin siirryn main pointiin eli Kapasiin. Kaikki alkoi siitä, että minun piti lähteä Kuala Lumpuriin formula-kisoihin fanittamaan Kimi Räikköstä voittoon huolimatta siitä, etten formulasta oikeastaan välitä. Ajatuksena oli lähinnä se, etten ikinä ollut formulassa ja nyt olisin voinut mennä sinne tämä yhden kerran varsinkin, kun tapahtumapaikka on niin lähellä. Noh, kävi kuitenkin niin, että pitkitettiin kämppiksen kanssa lippujen ostoa niin kauan, että ne kohtuuhintaiset liput loppuivat. Ja minähän en mitään yli sadan euron lippua osta!! prkl. Eli en lähtenyt. Toisena vaihtoehtona oli lähteä Kuala Lumpuriin kaikkien mukana muuten vaan (korvaamalla formulat shoppailulla ja kaupunkikiertelyillä). Kuitenkin hetken pähkäiltyäni päätin, että menen Kuala Lumpuriin sitten kesäkuussa, kun tänne saapuu vieraita Suomesta. Samalla kuulin, että pari vaihtarityttöä meidän porukasta (Belgiasta ja Hollannista) suunnittelevat matkaa jollekin saarelle, esim Perhentianille, Redangille tai Kapasille. Päätin liittyä niiden seuraan ja pian suunnittelimmekin yhdessä matkaa. Matkakohteeksi valikoitui Pulau Kapas eli suomalaisittain Kapas-saari. Etsimme majoituksen, varasimme bussiliput ja etsimme muuta tärkeää tietoa. Erittäin hyvä tietolähde oli parit vaihtaripojat, jotka juuri tulivat pois samaiselta saarelta ja kertoivat meille hyviä vinkkejä. Ihan viimetipassa seuraamme liittyi vielä yksi vaihtari eli lopulta matka tehtiin neljän hengen porukassa.
Majoituksen saimme ensimmäiseksi yöksi, koska muuten paikka johon saimme yhteyden oli täys. Päätimme siis mennä paikan päälle ilman majoitusta muille öille varmoina siitä, että se löytyy.
Matkamme alkoi siitä, että otimme yöbussin Kuala Terengganuun klo 22.30. Sen verran täytyy kehua paikallisia busseja, sillä niissä oikeasti voi nukkua tosi hyvin. Penkit on leveitä, jalat saa nostettua pehmeälle jalkatuelle ja selkänojan voi säätää mukavaksi. Toisin sanoen penkki on muokattavissa melkein sängyksi ja minunkokoiselle ihmiselle aika mukavaksikin sellaiseksi. Erittäin suuri rooli mukavuuden lisäämisessä oli myös ihanalla matkatyynyllä ja viltillä, jolloin nukkuessa pää pysyi mukavassa asennossa ja keho lämpimänä. En muuten vieläkään pysty käsittämään tätä malesialaista tapaa säätää ilmastointia aina kuudelletoista asteelle niin että bussista, autosta tai muusta tilasta tulee jääkaappi.
Aamulla kahdeksan ja yhdeksän maissa saavuimme Kuala Teregganuun, otimme paikallisen bussin jettylle, joista lauttoja ja speedboateja lähtee Kapasille. Eikä taaskaan ole yllättävää, että Malesiassa tähänkin pieneen etappiin menee yllättävän paljon aikaa, koska maassa vaan ei ole sellaista käsitettä kuin aikataulut. Saavuimme kuitenkin Kapasille ja lähdimme kyselemään majoitusta. Majoituksen saaminen olikin yllättävän työlästä, sillä juuri valitsemanamme viikonloppuna saarella pidettiin uintikisat ja kaikki majoituspaikat olivat täyteen buukattuja. Hetken aikaa olimme tosi huolissamme, koska kellään ei ollut mukana hyttysverkkoa mikäli meidän olisi ollut pakko jäädä nukkumaan ulos rannalle. Pitkän tovin käveltyämme (hikisinä, väsyneinä) löysimme yhden dormin, jossa oli vapaita sänkyjä ja mukava brittiläinen omistaja. Päätimme melkein välittömästi jäädä dormiin, sillä se oli tosi mukavan näköinen paikka ja hintakin oli halpa.

Ihan joka paikassa ei päässyt hiekkaa pitkin, kun oli kalliota, mutta kyllä tuo silta on myös ihan mukava.

Meidän majoituksen rantaa!

Dormi oli kivannäköinen, malesialainen, iso puutalo, joka oli mielestäni melko siisti, tunnelmallinen ja paratiisisaaren miljöön juuri sopiva. Pihalla oli palmuja, jotka suojasivat taloa kuumuudelta, riippumattoja, kahvila ja ihana ranta valkoisen hiekan ja turkoosin veden kera :). Kapas osoittautui juuri sellaiseksi paikaksi, jossa ajankulun unohtaa, rentoutuu, saa energiaa ja unohtaa huolet. Ehkäpä juuri siksi en lukenutkaan siellä yksiä kurssimonisteita. Myös maisemat olivat juurikin niitä, mitä Malesialta olen kaivannut :)

Majoitus on palmujen suojassa ja pysyy siksi melko viileänä.

Kahvilaa ja pihaa.

Pihaa ja riippumattoja!

Parit mukavat päivätorkut tuossa nukuin. Palmujen alla oli vilposta.

Mikäli joskus eksytte Kapasille, kannattaa tsekata paikka nimentä Turtle Valley Resort, jota pitää hollantilainen pariskunta. Niiden barbeque illallinen oli jotakin aivan käsittämätöntä enkä muista koska olen viimeksi syönyt nii-iiii-iin hyvää ruokaa!!! Ruoka oli monipuolista eri kulttuurien sekoitusta ja jopa paistetut nuudelit (joita olen täällä Malesiassa syönyt, hmm... muutaman kerran) olivat aivan törkeän hyviä. Kyseinen paikka on yleensä täyteen buukattu, mutta juuri meidän onneksemme sinne tuli neljän hengen peruutus ja dormimme pitäjä ilmoitti meille, että naapurissa olisi meille hyvää ruokaa mikäli haluamme mennä sinne. Voi mikä onnenpotku :D

KBC:n terassi, jossa söimme monet lounaat ja aamupalatkin.

Turtle Valleyn terassimaisema illallisella.

Muuten aika Kapasilla meni rannalla loikoillessa (lue hikoillessa), snorklatessa, kajakoitaessa ja riippumatossa lukiessa kirjaa. Täytyy muuten nyt kehua itseäni, sillä mielestäni olin ensikertalaiseksi erittäin hyvä kajakoimaan! Vauhtia oli ja perille aina pääsin. Niin ja snorklaaminen oli tosi kivaa; tuli nähtyä koralleja, kaikenmuotoisia ja -kokoisia kaloja, kilpikonnan ja muita merieläimiä (rauskuja, merisiiliä, merimakkaroita ym). Värien kirjo oli mahtavaa ja olen aivan varma että löysin Nemon, koska se käyttäytyi tosi julkkismaisesti ja selkeästi erottui muista klovnikaloista.

No onhan tää nyt hienoa!

Iltanotskilla meidän rannalla :)

Joo, yksi pieni stressin aihe Kapasilla oli, me ei meinattu saada paluulippuja mistään. Onneksi yhden resortin pitäjä kuuli huolemme ja järjesti meille tutun kautta liput takaisin ja tarjosi ilmaiset drinkit, koska näki kuinka yksi porukastamme stressasi takaisin pääsyä. Sillä oli nimittäin tulossa tentti ja koko viikon bussit olivat netin mukaan täyteen buukattuja. Sama heppu myös järjesti meille latauslipukkeet puhelimeen, sillä kahdella meistä loppui prepaid liittymästä rahat (toinen niistä olin tottakai minä.. en ymmärrä miksi mulle aina käy niin, että matkalle lähtiessä rahat loppuu ja latauslipuketta ei saa mistään). Täytyy nyt muistaa pitää varalipuke aina lompakossa niin ei pääse yllättämään.
Niin siis meni viime viikonloppu ja kivasti menikin. Voin suositella Kapasta kyllä kaikille, vaikka saari onkin tosi pieni. Pituussuunnassa sen kävelee alle puolessa tunnissa hiekkaa pitkin (hiekalla on siis vaikeampi kävellä kuin normaalisti). Kapaksen asukit ja resortin pitäjät ovat todella rentoja, ystävällisiä ja auttavaisia tyyppejä, Kapaksen ruoka on mitä mainioin ja maisemat ovat ihastuttavia.

Maisemaa.

Auringonlasku majakan huipulta.

Minäkin olen tuolla.

Auringonlaskun loppu meidän dormin pihalta katsottuna.

Mutta nyt olen ollut jo jonkun aikaa Penangilla, tein nettitestin, läksyt, kävin leffassa ja shoppailemassa. Shoppailuista muuten voin sanoa tämän: lähti lapasesta. Oli hyvät alennukset ja minä sitten käytin niitä hyväksi aika ahkerasti. Lopulta sitten kuitenkin tuli jokunen summa käytettyä. Toisaalta sain  rahalle paljon vastinetta. Esimerkiksi ostin neljä ihanaa mekkoa ja Suomessa samaan hintaan olisin saanut yhden.. ja aika tavallisen sellaisen. Ostin myös Guessin nahkatakin, joka maksoi VAAN 75e, koska oli puoleen hintaan. Siis sellaisesta takista saisi Suomessa pulittaa omaisuuden! Olin vaan tosi iloinen, etten ennen ole ostellut paljoa, koska nyt oikeasti oli hyviä tarjouksia ja ihania toppeja irtos kolmella eurolla ja merkkikenkiä pilkkahintaan.
Mutta joo, enpä tiedä mitä kaikkea tässä nyt vielä kertoisin. Paljon kaikkea on kerrottavana ja olisi kivaa jakaa se teidän kanssa, mutta en vaan jaksa kirjoittaa. Ehkä sitten kun tulen Suomeen niin kerron lisää kaikkea mitä en jaksa kirjoittaa :) Ai niin, ostin jo lennot Suomeen eli nähdään elokuussa! Kirjoitan toki tätä blogia, että ei siihen asti tartte kuulumisia odottaa! Onneks rakas mieheni tulee Malesiaan suunniteltua aiemmin, sillä ikävään ei vaan totu..