Cameron Highlands - Mansikoita, teetä ja suklaata :)

Joo moi vaan kaikille. En ole ihan varma, mutta saattaa olla, että kirjoitan nyt viimeistä kertaa, koska luokseni on tulossa mun parempi puolisko ja voi olla, että blogin kirjoittaminen jää prioriteetille n. No kattellaan, jos saan itseni niskasta kiinni vielä kesäkuun aikana. Kesäkuu on varmaan myös melko kiireistä aikaa ja lisäksi minulla ei tämän päivän jälkeen ole kämpillä nettiä. En varmaan ehdi ja jaksa kirjoittaa siis. Kuvia voin laittaa FB:hen.

No koska Markon saapumiseen oli vielä liian pitkä aika ja luentoja taikka koulua ei enää juuri ollut, päätin lähteä Cameron Highlandseille. Alunperin oli lähdössä kolme ihmistä, mutta yksi ei ikinä päässyt pois Melakasta ja minä lopulta lähdin vaihtarikaverin J:n kanssa kaksin. Lähtöpäivänä bussissa huomatiin yhden saksalaisen tytön, joka on myös täällä vaihtarina, vaikka en ole sen kanssa ikinä ennen jutellut. Saksalainen tyttö ei asu samoissa asunnoissa meidän kanssa, ei juurikaan käy samoilla kursseilla ja hengaa ihan muissa porukoissa. Huolimatta tästä päätimme, että voidaan aivan hyvin hengata kolmistaan ja perillä etsimme asumispaikkaa yhdessä. 

Bussimme siis lähti Penangilta kahdeksalta aamulla ja oli perillä VASTA kolmen aikoihin. Normaalisti bussin olisi pitänyt olla perillä jo yhdeltä päivällä, mutta koska oli pyhät ja koululomat, kaikki Malesialaiset tottakai suuntasivat Cameroneille ja aiheuttivat infernaaliset ruuhkat koko kylään. Se on ilmeisesti suosittu lomailukohde, koska siellä on viileää (Suomen kesä, mutta ei palele, ei hikoile, ei sada niin paljoa. Muutenkin oli niin kotoisa fiilis, raikas ilma ja ihana viileys), vihreää, kaunista ja herkullisia paikallisten kasvattamia ruokia. Lomalaiset olivat sekä hyvä että huono asia meidän lomailussa. Huonoon asiaan törmättiin samantien saavuttuamme perille Tanah Rata nimiseen kylään. Etsimme sieltä yösijaa ja saimme pettyä, sillä valtaosa oli jo buukattuja tai kalliita. Lopulta löydettiin ihan OK dormiasumus, joka maksoi 5 € yöltä. Muuten siis vallan hyvä, mutta natiseva sänky oli kyllä miinusta. Ei voinut vaihtaa kylkeä ilman, että koko huone herää. No ei paljoa käännyilty :D 

Hyvä asia oli sitten se, että ei maksettu meidän reissuista Cameroineilla paljon mitään, vaikka siellä pääsee melkein ainoastaan taksilla (ja se olisi kyllä maksanut sitten kun loppujen lopuksi välimatkat olivat suht pitkiä ja takseja tosi vähän). Käytettiin hyväksi autojen paljoutta ja liftattiin ihan jokaiseen paikkaan. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä: juttelivat meille Malesiasta, luonnosta, lomailusta, politiikasta ja kyselivät meistä ja meidän Malesia-kokemuksesta. Pääasiassa meille pysähtyivät lapsiperheet, joilla oli iso auto ja jotka tiivistivät lapsensa meidän kanssa takapenkeille. Olimme kyllä aika valikoivia kyytien suhteen ja ei menty ihan mihin tahansa autoon. Kerran mentiin yhden intialaismiehen todella kalliiseen autoon, koska päättelimme, että hän vaikuttaa luotettavalta ja loppujen lopuksi se on yksin meitä kolmea vastaan. Hän oli juuri matkalla pois Cameroneilta lomailtuaan siellä muutaman päivän. Yhden kerran taas menimme kyytiin, jossa oli nigerialainen opiskelija Kuala Lumpurista (tekee siellä tohtorin tutkintoa), portugalilainen naisreissaaja ja portugalilainen miesreissaaja. Ne ottivat meidät kyytiin, etsivät meidän kanssa parasta mansikkafarmia, jossa lopulta söimme yhdessä mansikkaherkkuja. Itse otin tuoresalaatin mansikoilla ja mansikkaa kermavaahdolla jälkkäriksi. Ai nam, oli hyvää!! Täällä Malesiassa ei siis ole salaatteja juuri ollenkaan, koska ihmiset eivät täällä niitä syö. Siksi ne ovat kalliita ja pahoja. Taas siellä en voinut vastustaa ihanaa salaattia varsinkin kun sillä samalla farmilla kasvatettiin niitä. Eli siis aamulla tai päivällä poimitut salaatit, kurkut, tomaatit, porkkanat ja raikkaat mansikat.. Oijoi, näin puolen vuoden jälkeen.

Chiliä

Kurpitsoja

Kaikennäköistä

Sama matkustajaporukka olivat jatkamassa matkaansa pois Ipohiin suklaatehtaan kautta, joka oli kuulemma vähän kauempana kaikesta. No mehän mietittiin kovasti, että tekis kyllä mieli käydä, mutta kello oli sen verta paljon, että ei tiedä sitten kuinka pimeään aikaan saa kyydin takaisin. Kerrottiin tästä kyytikavereille ja he huomasivat tyttöjen surulliset ilmeet ja päättivät meidän puolesta, että tehän tuutte ja ne vie meidät sitten takaisinkin. Selvä sit, lähdetään. Kävimme siis suklaatehtaalla, ostettiin suklaita ja ajettiin takaisin. Oli varmaan pisin tekemäni reissu suklaan perässä, kun yhteen suuntaan meni 45 min. Olipa noi oikeasti mukavia ihmisiä, kun kuskasivat meitä eestaas. Kun olimme lähestymässä pääkylää, jossa pidettiin nightmarkettia, jouduttiin ihan älyttömään ruuhkaan. Sanoimme kyytikavereille, että lähtekää te vaan kotimatkalle, me kävellään loput. Hyvä ratkaisu, sillä kävelemällä olimme perillä nopeammin kuin millään autolla ja matkakin oli naurettava kilometri. Nightmarketilla otimme sitten taksin omaan kylään hintaan 1.5 €, hurja kahdelta ihmiseltä :)

Mansikkaa ja kermavaahtoa :)

Suklaata ;)

Night marketista sen verran, että oli kyllä huikee kierrellä siellä ja maistella kaikkia ihania halpoja herkkuja. Söimme aika paljon mansikoita suklaakuorrutteessa (kastikemaisessa ja kovettuneessa), malajilaisia pannareita, mansikkavanukasta, maissia ymymym.. Hyvää oli ;) Sieltä löysin taas jääkaappimagneetin! Mitään muuta en oikestaan ostellut siellä kuin ruokaa (voi salille kuin jaksais mennä niin saa vähän kulutettuakin mitä syö täällä.. :/ Noh, elokuussa sitten kova urakka edessä)

Kävimme reissun aikana myös teeplantaasilla (varmaan ihanimmassa!!). Otin ihan hullusti kuvia, kun maisemat olivat mitä ihanimpia!! Siis niin kaunista, niin vihreää, niin eläväistä. Kaikki varmaan tietää kuinka paljon tykkään vihreästä väristä ylipäätään, joten voitte kuvitella miten silmä lepäsi. Siellä olisin voinut olla vaikka koko päivän, jos ei olisi ollut kiire maistelemaan mansikoita.

Ihanan väristä ja näköistä.. Me like it

Kävin hobittilassa. :D

Ai niin, meinasi unohtua reissun rankempi puoli: vaellus sademetsäpolulla.. Jotain siis käsittämätöntä. Kuten J sanoi, me oltiin siellä oikeasti kuin joitain eläimiä, kun jouduttiin menemään paikoittain niin jyrkästi ylös,että jalat eivät riittäneet vaan kiipesimme käsillä isoja juuria pitkin! Ihan sellaista en siis odottanut. Siis oikeasti jouduin nostamaan itseäni käsillä, että saan jalansijan. Herranen aika mikä ''polku''.. Olimme ihan mudassa, kun pääsimme metsästä pois, hikisiä kuin pikkusiat, väsyneitä kuin maratoonin juosseet ja iloisia kuin pienet lapset. Jossakin vaiheessa tuntui, että haluaa luovuttaa, mutta se olisi vaan tarkoittanut samaa reittiä takaisin alaspäin ja sehän on vielä pahempaa. Reitti ei olisi ollut muuten niin rankka ellei yöllä olisi satanut oikein kunnolla. Juuret ja polku olivat tosi märkiä ja liukkaita. Nämä ovat niitä kokemuksia, joista on iloinen, että teki, mutta ei tekisi uudestaan. Ai niin, päälläni oli sortsit ja lenkkarit ja kieltämättä pelkäsin kokoajan, että apua jos jostain tulee joku käärme jostakin juuren alta. Ei muuten mitään, mutta Marko sanoi mulle juuri ennen reissua, että katsokin, ettei mitään ikävää tapahdu nyt viimeisen viikon aikana ennen kuin se tulee tänne. Jotenkin olen tottunut, että kun joku niin sanoo, niin sitten varsinkin käy kömpelösti. No ei onneksi käynyt ja elukat pysyivät poissa. Ylipäätään, jos menen metsään niin mulla on aina kumpparit jalassa. Jopa Suomessa, jossa on vaan jotain kyy-käärmeitä, jotka ei välttämättä edes aiheuta muuta kuin punoitusta puremakohtaan (tapauskohtaisesti siis). Veikkaan, että Malesiassa on vähän vakavamminotettavia käärmeitä. No mutta eihän reissu ole edes reissu ilman pientä extremeä :) Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tämä aivan alussa.. näyttää helpolta

Tämä heti alun jälkeen. Olisi pitänyt ymmärtää kääntyä. Pahoista hetkistä ei ole kuvia, kun ei uskaltanut ottaa edes kameralaukkua pois repusta parin mutaisen juuren osuman jälkeen.

Viidakkopolkumme ohitti tällaisen näköalapaikan.. pysähdyimme hetkeksi 

Noh, polun jälkeen käytiin näköalapaikalla ja otettiin paljon kuvia ja ihailimme maisemia. Sen jälkeen menimme teeplantaasille, kiertelimme siellä ja juotiin aivan ihanaa passionhedelmäteetä plantaasin kahvilassa. Huippua. Seuraavana päivänä jo aamuseitsemältä lähdimme minivanilla Penangille. Koko matkan ajan tuijottelin henkeäsalpaavia maisemia ja kuuntelin musiikkia. Jotenkin juuri sillä hetkellä tuntui, että olin tehnyt yhden unohtumattomimmista reissuista vaihdossa ollessani.

Näköalaa.. On se luonto vaan ihmeellinen asia

Jo tässä vaiheessa kerron kiitokset blogia lukeneille, jos en vaiks kirjoitakaan enää :) Yritän kyllä jotakin vielä raapustaa!!