Thaimaa Part 3: Koh Phangan

Koh Phangan: sattumusten saari. Jos Koh Samuilla kaikki meni tosi hyvin niin Koh Phanganista ei voi sanoa samaa. Vastoinkäymiset alkoivat jo satamassa. Luulimme, etä päästään tosi halvalla kun saimme lavataksin, joka maksoi vain 2,5 €. Kuski sanoi, että tietää minne mennä kun näytimme sille osoitetta ja hostellimme esitettä. No väärään paikkaanhan se meidät vei.. Tottakai. Hostellin nimi muistutti meidän hostellin nimeä niin voiko mennä oikein, kun näyttää myös samalla hostellin esitettä ja sivussa karttaa? Ei. Kaikki Thaimaassa käyneet tietää paikallisten kuuluisan: same same but different -lausahduksen. Tässä vaiheessa se oli jo ironista eikä hauskaa. Kaiken lisäksi veimme ensin toisen seurueen niiden majapaikkaan ja se tie millä menimme oli jotakin aivan järkyttävää.. Se rupuinen lavataksi, jossa istutaan lavalla penkillä, pidetään kiinni jostakin, ettei tipu kyydistä oli kamala. Onhan siinä kattokin ja jonkinmoiset seinät, mutta silti. Turvavöiden olemassaolosta ei kukaan edes tiedä mitään ja ei niitä siihen autoon olis saanut asennettuakaan, kun pitkät penkit oli siinä pitkittäissuuntaisesti. Tollainen kuljetus ja se tie mitä menimme (hyppyjä, pomppuja, jyrkkiä käännöksiä, sutimista hiekassa, kallion raapimista ja ojia) ei ollut heikkohermoisille eli ei tartte mennä särkänniemeen tänäkään kesänä.

Kun kuskimme tajusi, että meidän autolla hotellille ei ole edes järkevää mennä, kerta auto on tosi rupuinen ja tie haastava, hän jätti meidät paikkaan, jossa oli muita takseja. Taksi oli aika kallis ja päätettiin, että ensin mennään takaisin satamaan, jos sieltä sais halvemmalla. No eipä saanut kuin kalliimmalla. Oli kyllä tosi inhottavaa kuljeskella rinkka selässä kuumuudessa ja nihkeydessä. Onneksi yksi tosi ystävällinen prätkänainen tarjosi meille apua, haki meille taksin, jolla lopulta päästiin hotellille. Matka oli pitkä ja kivinen... taas :)

Hotelli oli kiva. Siistit huoneet rantoineen ja uima-altaineen. Paikka sopii pariskunnille ja löhöilylomalaisille. Mekin kyllä rentouduttiin hyvin ennen Full Moon Partyjä. Varattiin hotellilta kuljetukset juhlarannalle ja takaisin. Samalla hankittiin liput takaisin Phuketiin. Hotellilla kaikki meni sujuvasti, vaikka ravintoloiden ruoka ei ollutkaan kovin hyvää. Minun Pad Thai ei ollut yhtään niin hyvää kuin Koh Samuilla tai Phuketissa ja N sai maailman pahinta vegepizzaa. Kuvitelkaa: pizza, jossa herne-maissi-paprika sekoitusta ja juustoa päällä.. hyi. Mielikuvani vegepizzasta on hieman erilainen ja siihen kuuluu vähintään tomaatti, sipuli ja sieniä.

Meidän ranta ja se pizzapaikka on tuolla, missä näkyy valopalloja.

Hotellin ranta

Hotellin allas ja merinäkymä.. Minäkin tuolla kaukana!!

Full Moon Partyissä oli sitten väriä ja ihmisiä.. ja juotavaa. Hyvät bileet pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Ensinnäkin meidän kaveri katosi johonkin ja mistä sitä etsiä (kysynpähän vaan..)? Olimme aika paniikissa, että löydetäänköhän me sitä, kun ranta on aika iso ja ihmismäärä on noin 15 000 henkee. Onneksi muutama kaverimme löysi kadonneen ja soitti meille. Valitettavasti vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän, koska hotellin oma taksi, josta me maksettiin ei ikinä tullutkaan hakemaan meitä. Siinä tönötettiin kadulla 2 tuntia ja kun taksi ei saapunutkaan ikinä otettiin toinen ja maksettiin lisää. Mentiin sitten huutamaan hotellin tiskille ja saatiin rahat takaisin. Virkailija ei kyllä tajunnut asiakaspalvelun päälle mitään ja huusi meille takaisin... Hullu. Mutta ymmärrätte varmaan, että kun omaa taksia odottaa ensin kaksi tuntia ja sitten vielä tunnin ylipäätään jotakin taksia niin ei oo herkkua. Pääsimme lopulta hotellille vasta aamukahdeksalta ja respan täti ehti juuri avaamaan tiskin ja me pompsahdimme sen eteen vihaisina. Eipä senkään päivä alkanut hyvin :)

Full Moon -hattuja

Ihomaalauspaikka. Maalaukset hohtaa UV-valossa :)

Mun maalaukset. Vähän epäselvä kuva, kun piti ottaa yökuvausmoodilla ja valotusaika on tosi pitkä..

Full Moon -härpäkkeitä

Full Moon -kynnet!!! :D

Ennen lähtöä vietimme taas rantapäivän ja seuraavana aamuna heräsimme jo viideltä, koska taksin piti viedä meidät satamaan ja lähtöajaksi ilmoitettiin 6.00. Uloskirjaus piti tapahtua 5.50, painosanalla PITI. Näin siinä kävi:
-kukaan ei ollu vastaanottamassa avaimia tai palauttamassa meidän avainpanttia
-myös toinen pariskunta oli kanssamme ja ilmetteli samaa
-pikkuhiljaa alkoi hermostuttaa, sillä emme nähneet ketään asiakaspalvelijaa
-pariskunta oli vieläkin hermostuneempi, sillä niiden oli pakko ehtiä lennolle Surat Thanista eli oli pakko ehtiä lautalle
-menimme koputtelemaan ovia, joissa arvelimme henkilökunnan asuvan
-meille vastattiin : dont know, go away
-olimme aika epätoivoisia, sillä kello oli jo 6.25 ja lautta lähtee 7.00 ja satamaan ajaa 45 minuuttia
-pariskunta paineli palohälytysnappia herättääkseen henkilökunnan huomion
-palohälytys meni oikeasti kunnolla päälle eikä sitä saanut pois päältä enään ollenkaan
-kauhistelimme sitä, että vaikka palohälytys soi, niin kukaan ei ilmesty paikalle, EI KUKAAN, entä jos olisi oikeasti tulipalo?
-palohälytys soi 5-10 minuuttia ja pariskunta päätti lähteä pois ja etsiä joku taksi, vaikka toivo oli minimaalinen
-heti kun ne lähtivät meidän taksikuski ilmestyi ja sanoi, että on vähän kiire (no shit sherlock), kun on nukkunut pommiin
-otti meiltä avaimen, palautti pantin ja heitti rinkat taksiin
-matkalla näimme pariskunnan vaeltamassa kadulla etsimässä taksia, otimme ne kyytiin
-kuski ajoi tuhatta ja sataa sellaisella soratiellä ,että huh huh.. kysyi vielä, että monelta se lautta olikaan.. sitäkään ei tarkkaan tiennyt
-onneksi lautta oli myös myöhässä, saimme juuri ja juuri liput tiskiltä ja lautalle

Näin asiat hoidetaan Thaimaassa. Ai niin kun pääsimme Surat Thaniin, jossa meidän piti siirtyä minivaniin, toli taas ongelmia! Meidän lippuvirkailija oli kirjoittanut lappuun että kahden hengen lippu eikä kolmen!! Siis oikeesti kaikki muut liput oikein, mutta viimeinen etappi vain kahdelle. Ei meitä sitten uskottu, että oikeasti maksettiin kaikki ja jouduimme maksamaan yhden henkilön uudestaan. No ei se nyt ollut kuin 2,5 € per nokka, mutta kyllä se silti kismittää, kun sillä rahalla saa hyvän illallisen.

Noh, sellainen reissu, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi valtaosa ajasta oli tosi kivaa ja olen silti tyytyväinen, että lähdin ja menin. Kyllä yhdet Fullarit täytyy elämän aikana nähdä! Taas on oppinut niin paljon, että pian olenkin jo Dumbledore :)

Lisää kokemuksistani ensi viikolla!! :D Anteeksi, jos on huonoa kieltä ja kirjoitusvirheitä, mutta en jaksa tarkistaa ja on kiire..