Thaimaa Part 1: Phuket

Päätin jakaa Thaimaa-reissuni kolmeen osaan sillä olin yhteensä kolmessa paikassa. Lensimme kämppiksen kanssa Phuketiin, odotimme siellä yhtä kaveria ja matkustimme kolmistaan Koh Samuille, siitä Koh Phanganille ja sieltä taas Phuketiin, josta lento Malesiaan. Olen nyt vähän myöhässä kertomusteni kanssa sillä, matkojen jälkeen piti tehdä koulujuttuja. Nyt kun sain viihdoin tehtyä yhden nettitestin päätin kirjoittaa ensimmäisen osan. Nauttikaa.

Saavuimme kämppikseni kanssa Phuketin lentokentälle ja lähdimme hyvillä mielin hakemaan kuljetusta. Muuten suunnitelma oli hyvä, mutta kun löysimme kyydin niin tajuttiin, että eihän me tiedetä minne me halutaan mennä. Eipä olla vieläkään päätetty, että mille rannalle halutaan ja missä viihdyttäisiin. No yksi erittäin tyrkky taksikuski neuvoi, että meidän pitäisi mennä Patong beachille, sillä siellä on majoitusta ja rantaa ja kahvilaa ja kauppoja ja vaikka mitä. No sinne sitten lähdimme, mutta ei tämän taksikuskin kyydissä. Sen verran ärsyttävä se oli: ''vein teidät sinne, voidaan pysähtyä kauppaan, voitte mennä meidän toimistolle nettiin ja blaa blaa''. Nou thänks, kallista. Sanoimme, että ei ole rahaa ja se näytti meille minivanpaikan ja kertoi, että tuo on sitten paljon halvempi. Menimme samantien sinne, mutta kuski vaan seurasi ja viimeiseen asti yritti neuvoa meitä kaikessa, mikä oikeastaan vaan häiritsi. Hän puhui aivan taukoamatta niin, että omat ajatukset eivät kulkeneet ollenkaan ja yritti sepustaa, että joudutaan odottamaan minivania tosi kauan, koska se lähtee vasta kun kyyti on täynnä ja yritti kokoajan saada meidät ottamaan sen taksin. Maalasi meille kunnon minivan kauhukuvan ja vakuutteli, että meidän ainakin kannattaa ottaa taksi. Kun itse en kestä hetkeäkään taukoamatta puhuvia ihmisiä ja tämä ihminen oli puhunut taukoamatta ainakin puoli tuntia niin päätin, että kiitti riitti ja päätin lähteä menemään. Jouduin keskeyttämään ja sanoin erittäin Marko-tyylisesti, että ''thank you and maybe tomorrow''. En tiedä ymmärsikö se ihan tarkalleen mitä tarkoitin...

Minivanilla matkustaminen olikin erittäin helppoa, ostettiin liput ja kerroimme minne halutaan. Kuski jätti meidät Patong beachille Bangla Roadin viereen, siis sinne minne pitikin. Kun olimme ottamassa kamojamme pois kyydistä, tutustuimme kahteen muuhun reissaajaan, jotka eivät myöskään tienneet mihin menevät majottautumaan ja missä tarkalleen on mitäkin. Koska olimme kaikki samassa veneessä niin päätimme jatkaa matkaa yhdessä. Löysimme erittäin hyvän, siistin ja kohtuuhintaisen dormin, jonne jäimmekin kolmeksi yöksi. Näin siistiä ja hyväkuntoista dormia en ennen nähnytkään, sillä suihkutilat olivat juuri remontoidun näköiset ja huoneet olivat tosi siistit, myös sängyt olivat tosi leveitä. Kun saimme itsemme huoneeseen, kävimme suihkussa ja lähdimme uusien kavereiden kanssa etsimään ruokapaikkaa. Koska olemme nykyään tosi tottuneita syömään food courteista, päätimme mennä testaamaan lähellä olevaa ruokapaikkaa, joka muistutti food courtia.

Ruuan jälkeen lähdimme kiertelemään Patong beachin katuja, otimme parit koktailit ja istuskelimme rannalla. Patong beach oli loppujen lopuksi mielestäni melko surkea paikka, sillä rannan vesi oli likaista ja roskaista, majotuspaikkamme ympäristö oli täynnä baareja. Bangla Road oli jotakin mitä en oo ennen nähnyt: strippibaareja, maksullisia naisia, lady boytä, ping pong showta ja tuhansia juopuneita turisteja. Tässä vaiheessa ihan tosissani mietin, että miksi taksikuski suositteli tätä paikkaa. Patong beachilla olimme siis muutaman päivän, tutustuimmme dormissa muutamiin muihinkin tyyppeihin ja hengattiin iltaisin yhdessä. Päivällä kierreltiin kauppoja ja maatiin rannalla. Veteen en viitsinyt mennä, kun oli niin roskaista ja en halunnut mitään likaisia muovipusseja jalkojeni ympärille tai jäätelötikkuja varpaitteni väliin.

Bangla Road aamulla

Bangla Road illalla

Hedelmiä ,Thaimaalaista jugurttia ja soodavesi aamupalaksi :)

Rannalla oli paljon kaupustelijoita, mutta muutaman kerran se oli vain plussaa, vaikka yleensä en niistä pidä. Kun makoilee kauan rannalla ja mielessä pyörii vain kylmä limutölkki, limukaupustelija tuntuu pelastukselta :) Ostinkin pari kertaa ylihintaisen limun, no ok, euron limun. Niin, Patong beachilla voisin kehua katukoktaileja: ne on aivan mahtavia!! Tosi hyviä! Halpoja ja osa parempia kuin oikeassa baarissa. Sekin oli hyvä puoli, että aivan hostellimme pihassa oli ihana jäätelökioski ja sieltä söin matkan parhaimpia jäätelöitä.

Patong beach

Auringonlasku Patong beachilla

Ei jäätelökioski vaan katukoktailipaikka meidän hostellin pihassa.

Ennen paluutamme takaisin Malesiaan vietimme pari päivää Phuketin Kata beachilla. Lähdimme siis Patongilta Koh Samuille maateitse, sieltä Koh Phanganille ja sieltä taas Phuktiin Katalle. Kata oli täysin erilainen kuin Patong. Ei srtippareita, Ping Pong showta eikä juurikaan ladyboyita. Vaikuttaa paikalta, jonne voi ihan hyvin tulla lapsiperheet. Hostellin kanssa meitä onnisti, sillä otimme dormin ja saimme oman kolmen hengen huoneen, koska dormissa oli joku putkiongelma. Huoneemme oli erittäin siisti ja vaikutti juuri remontoidulta. Huone ei oleastaan vaikuttanut yhtään hostellilta vaan enemmänkin hotellilta, mutta saimme sen dormin hinnalla.

Kata

Olisi siellä venäjäksikin pärjännyt. Venäläisiä turisteja oli joka toinen ja paikallisetkin puhuvat sitä .

Katan ranta oli täysin erilainen kuin Patongin. Ihana turkoosi vesi ja ei roskia. Näin se olla pitää! Ai niin, ja maistoin erittäin kehuttua Thaimaalaista pannaria. On kyllä ihan kehujen arvoinen. Vaikka Thaimaa ei sinällään ole kallis, ei turistikohteetkaan, silti siellä saa rahaa  kulumaan. Kun nostamani rahat alkoivat hupeta, päätin, että en nosta enempää ja yritän pärjätä niillä. Söin viimeisen päivän ja lähtöpäivän halpaa ruokaa, en ostellut ja muutenkin laskin, että välttämättömyyksiin pitäisi riittää. Yhtä päivää varten on niin tyhmää nostaa rahaa, kun siinä on aina ne nostopalkkiot. Päätin, että pärjään lentokentälle ja mikäli sitten jotakin tarviin niin lentokentällä voi maksaa kortilla.  Oli loppujen lopuksi hauskaa huomata kuin pienellä pärjää, nimittäin pärjäsin lentokentälle (1,5 päivää) 300 bahtilla eli vajaalla kahdeksalla eurolla. Tähän sisältyivät kaikki ruuat ja juomat, jopa päivän herkut! Olin aika ylpeä itsestäni. Kaksi kaveriani olivat aika rahoissa ja kun eivät lopulta löytäneetkään sellaista ostettavaa mitä hakivat ja joutuivat käyttämään rahat jotenkin muuten. Yritin kyllä tehdä diilin, että lainaisin bahteja ja maksaisin takaisin ringeteissä, jolloin oltais päästy win-win-tilanteeseen, eli minä olisin saanut ostaa jotakin (ehkä jonkun pienen korun matkamuistoksi?) ja ne olisivat saaneet ringetteja (nostopalkkiotkin ovat samansuuruisia). No ei se sitten käynyt ja pärjäsin hyvin sillä mitä taskussa oli ;)

Löydettiin tollaisen otuksen kun kävelimme syömään.

Harkitsin tuon oikeanpuolimmaisen paidan ostamista.

Nonni, seuraava postaus toivottavasti pian ja Koh Samuista!